Kokoamalla itsensä


*Сайт общественной организации "Гуманисты планеты"

**


Kokoamalla itsensä

Päivi Nenonen

KOKOAMALLA ITSENSÄ

I.
Minä kokoan itseni taas iltapäivään mennessä.
Minä kokoan itseni taas, kuten monesti ennenkin.

Ensin naamaani vääntelen, hetkisen tyynyyni vollotan,
Sitten tyhjästä kasvatan taas itsetuntoni nollatun.

Otan suklaata murheeseen, päänsärkyyn päänsärkypillerin,
Luen muutaman runon: Lena Schwartsin tai Larisa Millerin.

Käyn suihkussa, puen, panen nauhuriin naukumaan kasetin.
Nämä tuhannen palaa aina ennenkin paikoilleen asetin.

Minä kokoan itseni taas iltapäivään mennessä.
Ajan krapulan pois, lähden harppomaan raskaissa kengissä.

Vaik’ ois helvetti irrallaan, sittenkin kokoan itseni.
Muistan rakkaimmat lauluni, kirjani, parhaimmat vitsini.

Minä kokoan itseni taas iltapäivään mennessä,
Jos saan silmäni auki, pään tyynyltä... Jos olen hengissä.

II.

Sitruunan ja suolan maku.
Pistelevä villahuopa…
Taas on täällä vieraanani
Influenssa pahansuopa.

Kirjoilla ja pillereillä,
Huuhteluilla, hunajalla
Parantelen vaivojani,
Makaan päivät vällyn alla.

Vällyn alla makaamalla
Tapan turhaa taudin aikaa.
Pistelevän hiljaisuuden
Ääni korvissani kaikaa.

III.

Kohotan päätäni, raotan raskaita luomia.
Jaa, taidan sittenkin elää, siis hattuun vain jäitä.
Pitäisi vältellä kai noita kirkkaita juomia,
Sameita uomia, sameita aamuja näitä.

Sameiden aamujen uomia. Huomio huomio:
Kun jaksoit juoda, niin jaksa myös lähteä töihin!
Raotan toistamiseen näitä raskaita luomia,
Nousen ja lähden, mä köyhistä kurjista köyhin.

Köyhistä köyhin. Mä sieluni pohjalta pöyhin
Esille voimani rippeet kuin viimeiset rovot –
Uskomatonta, mut siellä ne aina vain ovat,
Kovat kuin kivet – ja leijailen töihin kuin höyhen.


Другие новости